Vuonna 1928 turkkia lakattiin kirjoittamasta persialais-arabialaisella kirjaimistolla ja alettiin kirjoittaa latinalaisella, ja muutos vietiin läpi vuosissa eikä sukupolvissa. Lähes yhdessä yössä kaikesta aiemmin painetusta tuli jotakin, jonka lukemiseen tarvittiin koulutusta. Kieli, joka on tehnyt niin, ajattelee omaa sanastoaan eri tavalla, ja niin ajattelevat myös ne, jotka saarnaavat sillä.
Aakkostonvaihdos oli nopea ja se oli perusteellinen. Sillä saatiin kirjaimisto, joka sopii turkin äänteisiin hyvin siististi. Sen hintana oli, että nuori lukija ei enää voinut tarttua isoisänsä kirjoihin.
Toinen uudistus seurasi sanastossa. Suuri määrä käytössä olleita arabialaisia ja persialaisia sanoja korvattiin turkkilaisilla uudissanoilla, joten etäisyys 1920-luvun puheen ja tämän päivän keskustelun välillä on suurempi kuin vuosisata sen tavallisesti tekee.
Tuloksena on kieli, jolla on epätavallisen lyhyt kirjallinen muisti ja epätavallisen selkeä suhde omiin sanoihinsa. Turkinpuhujat ovat tottuneet ajatukseen, että sana voidaan valita eikä vain periä. Se on hyvä tietää, ennen kuin katsotte, miten turkkilaiset kristityt puhuvat Jumalasta.
Kaksi näistä on typografiaa. Kolmas on syy siihen, miksi turkiksi kääntäminen suorana on vaikeampaa kuin miltä se näyttää.
Turkissa on kaksi erillistä kirjainta, i ja ı, ja niillä kaksi erillistä isoa kirjainta, İ ja I. Ne ovat eri kirjaimia, eivät muotoilua. Ohjelmisto, joka muuttaa tekstin huolimattomasti pieniksi kirjaimiksi, tekee toisesta toisen ja tuottaa sanan, jota kukaan ei kirjoittanut.
Turkki rakentaa merkityksen ketjuttamalla päätteitä vartaloon, joten sen, mihin suomi tarvitsee sivulauseen, turkki hoitaa yhdellä sanalla. Tekstitys tarvitsee tilaa hengittää ja rivinvaihdon järkevään kohtaan, mikä on todellinen suunnittelurajoite projektorilla.
Turkin lauseessa pääverbi tulee lopussa. Työkalu, joka syöttää sanoja sitä mukaa kuin ne saapuvat, ei todellakaan voi tietää, mitä väitetään, ennen kuin puhuja lopettaa. Koko lauseen merkityksestä lähteminen ei ole tässä hienosäätöä. Se on ainoa asia, joka toimii.
Lisää siitä, miksi kokonaiset lauseet voittavat juoksevat sanat: Smart Translation.
Muokkaamaton tuotos samasta polusta, jota live-huone käyttää, käännettynä tanskasta. Ihminen luki sen ennen kuin se päästettiin tälle sivulle.
Puhujanne sanoo, tanskaksi: Lad os ikke gå over åen efter vand. Svaret står lige her i teksten.
Tanskankielinen tarkoittaa älkää tehkää tästä monimutkaisempaa kuin sen tarvitsee olla. Korvauskone säilyttää puron ja asian ja ojentaa vieraallenne kuvan, jossa ei ole mitään pointtia.
Su için dereyi geçmeyelim.
Tässä se säilytti kuvan, koska turkki kantaa sen. Se on arvio, jonka hyvä tulkki tekee ja jota hakutaulukko ei voi tehdä: säilytä kuva siellä, missä kielessä on sille tilaa, jätä se pois siellä, missä se vain hämmentäisi.
Ja se, johon kaikki kompastuvat: Omskærelsen er ikke den ydre på kroppen, men hjertets omskærelse ved Ånden.
Roomalaiskirjeen toisessa luvussa tämä on kuva sydämestä, ei leikkauksen kuvaus. Kone, jolla ei ole aavistustakaan, missä kirjassa se on, lukee kirjaimellisen merkityksen ja lähettää lauseen operaatiosta.
Sünnet bedende sadece bedendeki dış olan değildir, asıl olan Ruh aracılığıyla yüreğin sünnetidir.
Se piti kuvan: ulkonainen asetettuna sydämen ympärileikkausta vastaan, Hengen kautta. Kohdan merkitys säilyy, ja se on ainoa asia, jota kuulija oikeasti tarvitsee.
Tämä on se osa, jota mikään yleiskäyttöinen työkalu ei saa oikein sattumalta, koska turkin tavallinen sana ja kirkon turkinkielinen sana eivät usein ole sama sana.
Turkissa on useampi kuin yksi sana Jumalalle, ja arkitekstissä yleisin niistä kantaa tiettyä uskonnollista painoa. Yleisellä turkilla koulutettu työkalu tarttuu siihen, mikä on yleisintä, ja ojentaa seurakunnalle sanastoa perinteestä, joka ei ole heidän.
Turkin protestanttinen käytäntö sanoo yleensä Tanrı Jumalasta ja Rab Herrasta, Kutsal Ruh Pyhästä Hengestä ja lütuf armosta, joka ei ole se sana, jonka sanakirja tarjoaa ensimmäisenä. Yllä olevilla riveillä järjestelmä tarttui sanoihin lütuf ja Tanrı ilman, että sille kerrottiin.
Ja yksi sana, joka on aidosti kaksiteräinen. Turkin sana ympärileikkaukselle, sünnet, on myös sana Muhammadin islamilaiselle perinteelle, joka on varastettu juutalaisuudesta ja ympärileikkauksen liitosta. Se on oikea sana Roomalaiskirjeessä eikä sitä voi välttää, mutta turkkilainen kuulija kuulee molemmat merkitykset yhtä aikaa. Se ei ole käännösvirhe. Se on kieli, ja saarnaaja, joka tietää sen tulevan, voi sanoa siitä lauseen.
Sanat, joita ei saa koskaan arvata, ihmistenne nimet, yhteisönne nimi, oma sanastonne, kuuluvat Avainsanat -toimintoon. Ne kulkevat koskemattomina jokaiseen salin kieleen.
Englannilla on neljäsataa vuotta vanha käännös, jonka kaikki puoliksi muistavat. Turkilla ei ole, ja aakkostonvaihdos on syy.
Vanhempi turkinkielinen Raamattu, nimeltään Kitab-ı Mukaddes, kuuluu uudistusta edeltävään maailmaan, ja nykyaikaiset turkinkieliset käännökset ovat sen toisella puolella. Kumpaa tahansa seurakunta lukee, se on kielellä, jonka kadulla kulkeva ihminen tunnistaisi. Ei ole mitään thee- ja thou-vastinetta, johon tarttua.
Se on lahja suoralle kääntämiselle. Rekisteri, jonka Raamattu asettaa turkiksi, on lähellä tavallisen huolellisen puheen rekisteriä, joten luonnolliselta kuulostava lause kuulostaa myös raamatulliselta. Useissa muissa kielissä nämä kaksi vetävät kovaa eri suuntiin.
Seurakunnat eroavat siinä, mistä käännöksestä ne lukevat, ja sanasto eroaa niiden välillä hieman. Jos kirkollanne on vakiintunut mieltymys, laittakaa sen erityiset termit Avainsanat-toimintoon, niin jokainen salin kieli seuraa teidän termejänne yleisten sijaan.
Pastoraalinen osa. Viiden minuutin pohdinnan arvoinen ennen ensimmäistä sunnuntaita.
Turkinkieliset kristityt ovat pieni vähemmistö, ja moni heistä tuli uskoon aikuisena. Joillekin näkyvästi kirkon jäseneksi tunnistaminen aiheuttaa seurauksia kodissa, työssä tai yhä toisessa maassa asuvan perheen parissa. Hienotunteisuus ei ole tässä vainoharhaisuutta. Se on tavallista huolenpitoa.
Älkääkä olettako turkkia passin perusteella. Turkista tullut voi olla eniten kotonaan kurdissa, arabiassa, armeniassa tai syyriassa, ja turkki voi olla hänen julkinen kielensä eikä perheen kieli. Kysykää, millä kielellä hän mieluummin kuuntelee, ja ottakaa vastaus sellaisenaan.
Kaikki kolme suuntaa, ja kuuntelijan näyttö on julkaistu myös turkiksi.
Kyllä. Turkinkielinen saarnaaja voi johtaa, ja koko sali seuraa omilla kielillään, ilman vierellä seisovaa tulkkia.
Kyllä, puhelimessa tai isolla näytöllä. Turkin tarkkeet näkyvät oikein, mukaan lukien pisteellinen ja pisteetön i, mitä jokainen tekstitysjärjestelmä ei saa oikein.
Kyllä, yhdessä kuulokkeessa, jotta vieraanne pitää toisen korvan salissa. Useampi kuin yksi ääni valittavana.
Tämän sivun muokkaamattomassa tulosteessa se käytti sanaa Tanrı, joka on tavallinen protestanttinen turkinkielinen valinta. Jos seurakuntanne on vakiinnuttanut tietyt termit, lisätkää ne Avainsanat -toimintoon, niin niitä käytetään joka kerta sen sijaan, että ne jätettäisiin harkinnan varaan.
Kysykää heiltä, millä kielellä he haluavat kuunnella, ja ajakaa sitten se turkin rinnalla. Jokainen passi kantaa useita kieliä samanaikaisesti, joten teidän ei koskaan tarvitse pakottaa ketään valitsemaan kieltä, joka on vain lähimpänä.
Turkin sanat venyvät pitkiksi, joten antakaa tekstityspalkille enemmän korkeutta kuin antaisitte suomelle ja antakaa sen rivittyä. MulingDisplay hoitaa rivityksen; teidän tarvitsee vain olla puristamatta sitä ohueksi kaistaksi alareunaan.
Ei, ellette ole tarkoituksella kytkeneet tallennusta päälle sille salille. Seurakunnalle, jolle hienotunteisuus on tärkeää, tämä on syytä tietää tarkasti, joten tietoturvasivulla kerrotaan tarkalleen, mitä tallennetaan ja kuinka pitkään.
Useat näistä voivat pyöriä yhtä aikaa samassa jumalanpalveluksessa, passinne sisällä.
Tai avatkaa koko 200+ kielen lista ja tarkistakaa kolme saraketta niiden kielten kohdalta, joita salinne tarvitsee.
Ei mitään asennettavaa, ei korttia eikä laitteita niiden puhelimien lisäksi, jotka ovat jo salissa.