"Minä olin muukalainen, ja te otitte minut huoneeseenne." Uuden vuoden alussa katsomme, mitä Raamattu sanoo muukalaisen vastaanottamisesta, Mooseksen kirjoista Matteukseen, ja miltä vieraanvaraisuus voi näyttää tavallisena sunnuntaina, kun vieras ei puhu kieltä.
Eilen, 6. tammikuuta, monet seurakunnat viettivät loppiaista: tietäjät idästä, ulkomaalaiset, jotka matkasivat pitkän matkan, saapuivat Betlehemiin kumartamaan lasta. Aivan ensimmäisten joukossa, jotka Matteuksen mukaan tulivat Jeesuksen luo, oli ihmisiä toisesta maasta, jotka puhuivat toista kieltä.
Uusi vuosi tuo usein seurakuntaan uusia kasvoja. Siksi tämä tuntuu hyvältä viikolta pysähtyä sen äärelle, mitä Raamattu sanoo muukalaisesta ja vieraanvaraisuudesta.
Matteuksen evankeliumin 25. luvussa Jeesus kuvaa päivää, jolloin kansat kootaan Kuninkaan eteen, ja Hän nimeää ne asiat, jotka Hänelle tehtiin:
Sillä minä olin nälissäni, ja te annoitte minulle syödä; minä olin janoissani, ja te annoitte minulle juoda; minä olin muukalainen, ja te otitte minut huoneeseenne.
Ne, joita kiitetään, ovat yllättyneitä. He eivät muista palvelleensa Kuningasta. Ja Hän vastaa: "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Matt. 25:40, KR 1933/38)
Tuossa luettelossa on jotain hyvin arkista. Ruokaa, juotavaa, vastaanotto. Mikään siitä ei vaadi ohjelmaa tai budjettia. Se on sellaista, mitä tapahtuu ovella, pöydän ääressä, keskustelussa jumalanpalveluksen jälkeen.
Käsky on paljon Matteusta vanhempi. Israelille annetussa laissa Jumala sanoo:
Teidän keskuudessanne asuvaa muukalaista on kohdeltava samoin kuin maassa syntynyttä. Rakasta häntä niin kuin itseäsi, olittehan itsekin muukalaisia Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Huomatkaa perustelu, jonka Jumala antaa. Ei siksi, että muukalainen olisi hyödyllinen tai ansaitsisi sen tai muuttuisi joskus samanlaiseksi kuin kaikki muut. Vaan siksi, että Israel muistaa, millaista oli olla muukalainen. Viides Mooseksen kirja sanoo sen uudelleen: "Rakastakaa siis tekin muukalaista, olittehan itsekin muukalaisia Egyptissä." (5. Moos. 10:19, Raamattu 1992)
Monilla meistä on siitä oma muistonsa. Ensimmäinen viikko uudessa maassa. Ensimmäinen jumalanpalvelus kielellä, jota emme vielä osanneet. Seisominen kahvikupin kanssa jälkeenpäin, hymyillen, ymmärtäen yhden sanan viidestä.
Ruutin kirjan käänne on vieraanvaraisuuden hetki. Ruut, mooabilainen nainen Betlehemissä, menee poimimaan tähkiä vieraan miehen pellolle, ja Boas puhuu hänelle ystävällisesti. Hän heittäytyy kasvoilleen ja kysyy: "Miksi olet minulle niin ystävällinen ja kiinnität minuun huomiota, vaikka olen muukalainen?" (Ruut 2:10, Raamattu 1992)
Tuo kysymys, "kiinnität minuun huomiota", on asian ydin. Useimmat muukalaiset eivät pyydä paljon. He huomaavat hyvin nopeasti, onko kukaan huomannut heitä.
Monissa seurakunnissa vastaanotto ovella on lämmin ja aito. Vaikeus tulee muutamaa minuuttia myöhemmin, kun jumalanpalvelus alkaa ja kaikki on kielellä, jota vieras ymmärtää vain puoliksi. Hän on salissa, mutta ei aivan osa sitä.
Tässä muutama pieni asia, joita seurakunnat tekevät, eikä mikään niistä ole kallis:
Opetelkaa vieraan nimi ja sanokaa se oikein. Kysykää kahdesti, jos tarvitsee. Sillä on merkitystä enemmän kuin melkein millään muulla.
Istukaa hänen kanssaan. Vieras, joka istuu yksin takarivissä, lähtee lopuksi yksin.
Pitäkää esillä Raamattu hänen kielellään. Raamattu vastaanottopöydällä niillä kielillä, joita vieraanne puhuvat, antaa heidän seurata tekstinlukuja.
Sanokaa yksi lause hänen kielellään. Tervehdys, siunaus lopussa. Se kertoo hänelle, että häntä odotettiin.
Kutsukaa hänet takaisin henkilökohtaisesti. Ei ilmoituksella. Ihmisen kautta.
Aloimme rakentaa MulingStream-palvelua yhden vieraan vuoksi yhdessä seurakunnassa, joka ei pystynyt seuraamaan saarnaa. Sen avulla vieras voi seurata koko jumalanpalvelusta omalla kielellään, suorana, puhelimella, joka hänellä jo on kädessään, ilman mitään asennettavaa ja ilman että kenenkään tarvitsee tietää etukäteen.
He voivat kuunnella nappikuulokkeilla tai lukea käännöksen tekstinä, mikä palvelee yhtä lailla huonokuuloista vierasta kuin sitä, joka lukee nopeammin kuin kuuntelee. Lisää vieraan puolesta voitte lukea sivulta näin se toimii kuuntelijoille.
Se on yksi tapa sanoa "me huomasimme sinut". Se ei korvaa kädenpuristusta, nimeä, kahvia eikä kutsua takaisin. Se tarkoittaa vain, että kun saarna alkaa, vieraanvaraisuus ei lakkaa.
Ja se toimii myös vieraalle, jota kukaan ei osannut odottaa. Seurakunta ei voi tietää, minä sunnuntaina joku tulee sisään Eritreasta, Iranista tai Venezuelasta. Kun vieras voi valita oman kielensä omalla puhelimellaan, seurakunnan ei tarvitse tietää. Sen tarvitsee vain olla valmis.
"Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sen ansiosta jotkut ovat tietämättään saaneet vieraikseen enkeleitä." (Hepr. 13:2, Raamattu 1992)
Emme tiedä, kuka tulee seurakuntiimme tänä vuonna. Ehkä joku kaukaa, pitkän tien kulkenut niin kuin tietäjät. Keitä he ovatkin, löytäkööt he seurakunnan, joka huomaa heidät, ja olkoon seurakunnallanne siunattu uusi vuosi.
Kertokaa meille seurakunnastanne ja kielistä, joita vieraanne tuovat mukanaan. Vastaamme jokaiseen viestiin itse.